B-junioreiden kesäterveiset Kosovon pelileiriltä
Pettymyksen kyyneleet vaihtuivat iloiseen yhteislauluun
B-juniorit suuntasivat 17.6. pelireissulle U16 ja U17 joukkueiden voimin päävalmentaja Ilir Zenelin lapsuuden maisemiin Kosovoon, ja matkan aikana käytiin myös Albanian puolella. Matkaan lähdettiin 29 pelaajan, kahdeksan taustajoukkoihin kuuluvan ja kolmen valmentajan voimin.
Tiistai 17.6. kului pääosin matkustaessa, ensin lento Pristinaan ja sieltä bussilla Mitrovicéen. Matka sujui rauhallisissa merkeissä, sillä edellisen illan pettymys BSM-jatkokarsinnassa painoi vielä sekä henkisesti että fyysisesti. Illan edetessä mainion jokirannassa nautitun päivällisen ja tämän jälkeisen kaupunkikierroksen merkeissä alkoi edellisen illan pettymys jo isolta osalta poikia unohtumaan, mutta valmennuksella vaikutti pelin prosessoinnin olevan ainakin jollakin tasolla edelleen käynnissä.
Keskiviikkona oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus pelata ensimmäiset pelit Pristinaa vastaan, mutta edellisten viikkojen fyysisen ja henkisen kuorman vuoksi ensimmäiset pelit peruutettiin, mikä oli todella järkevä päätös. Pelien peruuntuminen mahdollisti sen, että pääsimme starttaamaan ajoissa Tiranaan, jossa pelasimme torstaina paikallisia joukkueita vastaan. Tiranaan päästyämme lähdimme tutustumaan kaupunkiin, joka historiansa vuoksi oli erittäin mielenkiintoinen tutustumiskohde. Oman haasteensa toi lämpötila, joka kipusi jo päälle 30 asteen. Kantapään kautta pojatkin oppivat, että kuinka tärkeää on nesteytys tuollaisissa olosuhteissa.
Torstaina oli aika ensimmäisten pelien. Olosuhteet olivat Suomi-pojalle karut, kun lämpömittari huiteli 35 asteessa, pilviä ei näkynyt ja tuultakaan ei ollut. U16 pojat kohtasivat paikallisen joukkueen, joka oli voittanut kolme vuotta putkeen maansa mestaruuden ja vilisi maajoukkuepelaajia. Jo alkuveryttelyssä huomasi, että lämpö oli sulattanut U16-joukkueen pelaajat ja ottelun ensimmäinen puoliaika oli juuri niin karu, kuin alkulämmittelyn perusteella voi olettaa. Toiselle puoliajalle joukkue sai itseään niskasta kiinni ja peli tasoittui, mutta pelitapahtumien perusteella ei jäänyt epäselväksi kumpi oli parempi joukkue.
U17 joukkue kohtasi heti perään saman seuran vanhemman ikäluokan, joka oli hävinnyt päättyneen kauden maan mestaruuden maalierolla. Ottelu oli kaikin puolin tasainen vääntö ja eteni pitkään Granin johdossa, mutta lopussa vastustaja nousi rinnalle ja meni maalilla ohi.
Molempien pelien osalta sellainen huomio, että vaikka matkassa oli 29 pelaajaa, niin ainoastaan 24 pelaajaa oli pelikuntoisia ja näistä kolme maalivahteja. Otteluiden jälkeen hypättiin bussiin ja ajeltiin takaisin Mitrovicéen. Matkalla kaupunkilaispojat pääsivät tutustumaan vähän alkeellisempiin WC-olosuhteisiin eli perinteiseen reikään lattiassa. Matkailu avartaa.
Perjantain ohjelmana oli tutustua Prizrenin kauniiseen kaupunkiin. Jo torstain aikana oli havaittavissa, että pelaajien henkinen sekä fyysinen vireystila olivat palautuneet ja tunnelma ryhmässä oli iloinen. Kuten koko matkan ajan, niin myös Prizrenissä saimme nauttia Ilirin ”opaspalveluista”, jotka mielenkiintoisella tavalla johdattivat alueen historiaan ja ikäviin tapahtumiin erityisesti 90-luvulla. Kuvassa oleva muistomerkki Kosovon sankarista kuvaa vahvasti noita aikoja.
Lauantaina vuorossa oli matkan viimeiset pelit, kun kohtasimme Mitrovicén U17 ja U16 joukkueet ajan patinaa huokuvalla stadionilla. Kotijoukkueen ryhmät eivät yltäneet yksilötaidoiltaan ja joukkuepelaamisen osalta Tiranan joukkueiden tasolle, mutta tekninen osaaminen yksittäisillä pelaajilla oli kuitenkin sillä tasolla, että olisivat hyvin pärjänneet Suomessa korkealla tasolla. Molemmat ottelut olivat todella tasaiset ja päättyivät kotijoukkueiden maalin voittoon. U17-joukkue ei päässyt samalle tasolle, kuin Tiranaa vastaan, mutta U16-pojat olivat löytäneet taas oman tasonsa, hallitsivat peliä pitkät pätkät ja loivat merkittävästi enemmän hyviä maalipaikkoja kuin vastustajansa.
Lopuksi muutamia huomioita matkalta. Koronan myötä suomalaisten joukkueiden kansainväliset turnausmatkat menivät tauolle, joten kokemukset kv-peleistä olivat ennen matkaa Granin pojille melko vähäiset, joillekin kyseessä oli ehkäpä ihan ensimmäiset pelit ulkomailla. Vaikka Kosovo ja Albania ovat väkimäärältään merkittävästi Suomea pienempiä, niin pelit olivat hyvä muistutus siitä kuinka kovalla tasolla ja kilpailtu laji jalkapallo on kansainvälisillä kentillä. Merkittävä tekijä on tietenkin raha, jota esimerkiksi Albanian pääsarjassa pyörii huomattavasti enemmän kuin kotoisassa Veikkausliigassa, vaikka tämä ei välttämättä suoraan valukaan juniorijoukkueiden toimintaan.
Pelien aikana esim. valmentajien käyttäytymisessä kentän laidalla ei näkynyt merkittäviä eroavaisuuksia, kuten ei myöskään pelaajien reaktioissa eri tilanteisiin. Suurimmat kulttuurien ”yhteentörmäykset” tapahtuivat bussissa, kun kuski luukutti volyymitasoa nostaen paikallisia hittibiisejä ja samanaikaisesti pojat bussin takaosassa vetivät yhteislauluna suomalaisia ikivihreitä kappaleita.
Vaikka kansainvälisten pelimatkojen ykkösprioriteetin pitäisi olla kovien kv-pelien saaminen ja pelaajien sekä taustojen silmien avaaminen omasta tasosta isommassa mittakaavassa, niin kyllä tärkeä elementti on myös joukkueen yhteishengen kasvattinen ja ryhmäytyminen. Varsinkin vanhemmissa ikäluokissa, jossa muutokset joukkueiden kokoonpanoissa voivat olla isojakin kausien välillä, voisi tällainen matka melko nopeastikin uuden kauden alettua nopeuttaa merkittävästi joukkueen hitsautumisessa yhdeksi kokonaisuudeksi.
Lopuksi vielä meidän ja edarin ”virallisen” kuvaajan V. Vähäkedon otos meidän paikallisesta fanista, jonka kuvan näkeminen saa aina hymyn huulille ja muistuttaa meidän ikimuistoisesta matkasta.
Matkaterveisin,
B-juniorit
Ilir Zeneli
teksti: Markus Kulmala
